Mark Shenton kertoo MAMMA MIA! -musikaalin maailmanlaajuisesta menestyksestä

Maailmanmenestys!

Oli 23. maaliskuuta 1999, kun musikaali MAMMA MIA! läpäisi ensimmäisen ja merkittävimmän testinsä Lontoossa. Tuolloin musikaalin kantaesityksen sai kokea kautta aikojen ensimmäinen maksava yleisö – siitä lähtien se on saanut samankaltaisen innokkaan vastaanoton illasta toiseen kaikissa eri tuotannoissa, jotka ensi-illan jälkeen on nähty maailmalla.

"Mutta tänä varhaiskeväisenä iltana Lontoossa emme osanneet edes kuvitella tulevaa. Tuottaja Judy Craymer muistelee, että emme todellakaan tienneet, miten yleisö ottaisi musikaalin vastaan. Craymer oli aloitteentekijä, ja hän oli myös keksinyt nerokkaan ajatuksen käyttää olemassa olevia ABBA-kappaleita täysin uudessa musikaalissa. Prosessi käynnistyi tasan 10 vuotta aiemmin. Onnellisena hän muistelee, miten yleisö villiytyi täysin. Se kirjaimellisesti ponkaisi ylös penkeistä, ryhtyi laulamaan ja tanssimaan käytävillä. Sama toistui joka ilta."

Ja nyt koko maailma tekee samoin. MAMMA MIA! -musikaalista on tullut viihdealan maailmanlaajuinen ilmiö, jonka on nähnyt yli 60 miljoonaa ihmistä ympäri maailman, yli 440 suuremmassa kaupungissa. Musikaali on rikkonut ensi-iltaennätyksiä nopeammin kuin mikään toinen musikaali milloinkaan useissa kaupungeissa kaikkialla maailmassa, Torontosta Broadwaylle ja Australiasta Saksaan, jossa se esitettiin ensimmäisen kerran muulla kielellä kuin englanniksi. Saksassa MAMMA MIA! -musikaali oli ensimmäinen suuri musikaali, jota on esitetty yhtä aikaa kolmessa Saksan kaupungissa. Vuonna 2005 musikaali saapui vihdoin ABBA:n alkuperäiseen kotikaupunkiin Tukholmaan, jossa musikaali esitettiin ensimmäisen kerran ruotsiksi.

Musikaali on rikkonut ennätyksiä kaikkialla, missä sitä on esitetty. Moskovassa siitä tuli kaupungin kaikkien aikojen parhaiten myynyt musikaali ja ensimmäinen show, jolla oli seitsemän näytöstä viikossa. Hyvin lyhyessä ajassa musikaali rikkoi esitysmääräennätykset Venäjällä. Kiinankielinen tuotanto, jonka ensi-ilta oli Shanghaissa vuonna 2011, oli Kiinan ensimmäinen laatutuotanto, jossa kuultiin länsimaista musiikkia. MAMMA MIA! -esitysten päätyttyä Shanghaissa, musikaali kiersi koko Kiinan. Kun musikaalia oli esitetty yli 12 vuotta ja 5 000 näytöstä New Yorkin Winter Garden Theatressa, tuotanto siirtyi Broadwaylle Broadhurst Theatreen vuoden 2013 lopulla. Alkuperäinen tuotanto jatkaa yhä yleisön ilahduttamista Lontoossa  Novella Theatressa, jossa sitä alettiin esittää syyskuussa 2012 ennätyksellisten esitysvuosien jälkeen Prince Edward Theatressa ja Prince of Wales Theatressa. Lontoon tuotantoa on nyt esitetty yli
7 300 kertaa, ja sen on nähnyt yli 8 miljoonaa ihmistä.

Missä tahansa musikaalia esitetäänkään sen luojat eivät ole milloinkaan menettäneet kontrollia siitä, mitä he ovat halunneet tuotannoillaan saavuttaa. Se on yksi selitys sille, miksi musikaali on saanut niin erinomaista palautetta ja minkä merkityksen se on saanut. Tunnettujen ABBA-kappaleiden yhdistäminen tuoreella, elävällä ja välittömällä tavalla säilyttäen samalla pop-kappaleiden integriteetin, oli se pieni "jokin", joka on tarpeen hyvän musikaalin tekemiseen: musikaali tarjoaa miellyttävän tarinan ja kommentoi sitä.

Mutta jopa tässä tapauksessa laulut olivat etusijalla – jo varhain Craymer vaistosi nerokkaasti kappaleiden teatraalisen potentiaalin – hänen oli löydettävä keinot vapauttaa tämä potentiaali riittävän vahvan tarinan keinoin, mikä kantaisi kappaleita edelleen.
"Tiesin heti alusta alkaen, että MAMMA MIA! -musikaalista oli tultava enemmän kuin vain ABBA-keitos tai yhtyeen ylistysshow", hän toteaa. "Kertomuksen oli iskettävä yhtä kovaa kuin musiikin ja tuotettava voimakasta viihtymisen tunnetta." Helpommin sanottu kuin tehty. Siitä alkoikin Craymerin kymmenvuotinen ristiretki, jotta hän löytäisi etsimänsä ja pystyisi tuomaan ideansa näyttämölle.

Craymer oli tuottaja, joka oli ollut pohjakerroksessa (tai ainakin backstagella) toisessa osassa West Endiä. Hän oli alkuperäisen Cats-musikaalin (v. 1981) Lontoon tuotannon näyttämöpäällikkö, minkä kautta hän oli päässyt Tim Ricen tuotantoyhtiön työntekijäksi. Rice työskenteli vastaavana tuottajana Benny Anderssonin ja Björn Ulvaeuksen ensimmäisessä ABBA:n ulkopuolisessa projektissa - Chess-musikaalissa. Tuotantoyhtiössä työskentelyn ansiosta Craymer  ihastui Bennyyn ja Björniin.

Björn oppi Broadway-musikaali Chessin avulla tärkeän asian. "Chessin jälkeen käsitin, että tarina on nro 1, nro2 ja nro3, kuten Broadwaylla sanotaan. Tekstin tulee kuljettaa tarinaa eteenpäin, kun taas suuri osa pop-kappaleista on vain staattisia – niissä ei ole minkäänlaista dramatiikkaa."

Näytelmäkirjailija Catherine Johnson, joka sai tehtäväkseen kirjoittaa MAMMA MIA!:n käsikirjoituksen, löysi onneksi runsaasti dramatiikkaa ja todellakin myös kokonaisen draaman kaaren Björnin ja Bennyn teksteistä. Tekstit eivät pelkästään ole kokonaisia tarinoita, vaan hän löysi niistä erään merkittävän piirteen: monet varhaisemmista ABBA-kappaleista olivat viattomampia, naiiveja ja teini-ikäisyyteen suuntautuneita, kun taas myöhäisemmät kappaleet olivat kypsempiä ja elämää tarkastelevia. Ja luonnollisesti ne olivat naisten esittämiä. Niinpä Catherine ehdotti kertomusta kahden sukupolven naisista, nimittäin äidistä ja tyttärestä.

Ulvaeus vaatii kuitenkin, että vaikka tekstejä ei mielivaltaisesti saisikaan muuttaa, joissain tilanteissa se saattaisi olla pakollista "tarina on tärkeämpi kuin laulut". Johnsonin suurin haaste oli kuitenkin se, että "mitä tarinassa ikinä tapahtuukaan, hänen on palattava laulun ydinajatukseen." Hän halusi välttää ainaiset virheet, jotka toistuvat musikaaleissa: "Emme halunneet kömpelöitä kohtauksia, joissa ihmiset yhtäkkiä puhkeavat laulamaan. Olen ennen kaikkea näytelmäkirjailija. Minulle ehdottoman tärkeää on luoda uskottavia henkilöhahmoja ja antaa heille aito taustatarina. Tein lujasti töitä saadakseni tarinan ja laulut täsmäämään."

Sitten oli Craymerin aika löytää musikaalille kapteeni: ohjaaja. Phyllida Lloydkaan ei ollut aiemmin tehnyt musikaaleja, mutta Craymer vaistosi, että hän olisi oikea nainen tehtävään. Lloyd, jonka tausta oli draamassa ja oopperassa, otti haasteen vastaan. Hän tiesi, että jos hän pitäytyisi siinä, mitä osaa, eli auttaisi näyttelijöitä luomaan hahmoja ja tarinaa – hommasta tulisi hyvä". Pohjustettuaan projektin niin hyvin kuin oiva ohjaaja vain voi,  oli mahdollista mennä eteenpäin.
Vaikka kyse olikin sattumasta pikemminkin kuin suunnitelmasta, Craymer voi todeta: "Olen iloinen, että MAMMA MIA!;n menestys on aiemmin näkemättömän kolmen naisen välisen yhteistyön tulos, mutta projektissa ei tietenkään diskriminoitu miehiä." Itse musikaalissa yhteistyö heijastuu siinä, että musikaalin keskiössä on kolme parasta ystävätärtä – Donna ja Dynamos. Craymer on todellakin korostanut tätä: "Koemme olevamme nuo kolme naista lavalla: Catherine on hieman sekasortoinen yksihuoltaja-äiti, minä olen viihdyttäjä ja Phyllida käytännöllinen."

Menestyksen salaisuus on se, etteivät ainoastaan tarinan luojat tunnista itseään hahmoista, vaan yleisö kokee samoin. Phyllida Lloyd huomauttaa: "Catherine Johnsonin nerokkaasta tarinasta yleisö tuntuu saavan hyvin erityisen kokemuksen. He näkevät itsensä lavalla." Musikaalin keskeiset teemat, kuten vanhempien menettäminen, oman identiteetin etsiminen ja sukupolvien väliset kuilut nuorten ja vanhojen välillä, synnyttävät laulut uudelleen. Johnsonin sanoin: "Musikaalissa on äiti-tytärsuhde, vanha romanssi sekä tarina siitä, miltä tuntuu menettää tärkeä henkilö ja löytää hänet uudelleen. Tarinassa on runsaasti teemoja, joihin voi samaistua." Tämä on tarina aidoista ihmisistä aidoissa tilanteissa valloittavan pop-aarteen kera, joka toimii eräänlaisena soundtrackina kokonaiselle 1970–1980-luvun sukupolvelle. Se on kuin ankkuri, josta nyt tulee soundtrack, joka on kaiken ikäisten ja kaiken maalaisten mieleen.

Tämä ydin välittyy myös MAMMA MIA! -musikaalin logosta, jossa kuvataan ajatonta hääpäivää. Onnentunne välittää heti ilon ja riemukkuuden tunteita, aivan kuten esitys itsekin tekee. Musikaalin tavoin myös kuvasta on tullut eräänlainen kansainvälisesti tunnettu MAMMA MIA! -tuotemerkki, joka tunnistetaan kaupungeissa ympäri maailman.
Musikaali yhdistää kaksi erilaista maailmaa: pop-musiikin ja musiikkiteatterin. Kaksi maailmaa, joita oli joskus mahdotonta yhdistää. 1930- ja 1940-luvuilla populaarimusiikki sai alkunsa Broadway-musikaaleista tai Hollywoodista, mutta kun pop-musiikki alkoi hallita markkinoita 1950- ja 1960-luvuilla, musikaalit jäivät yksin omaksi erityiseksi taiteenlajikseen. MAMMA MIA! on hienostunut, mutta ei vaatelias musikaali, joka yhdistää uudelleen teatterin ja pop-musiikin kansan jo tuntemien ja rakastaminen kappaleiden avulla.

Ja kun MAMMA MIA!:sta tuli rakastettu osa musiikkiteatterimaailmaa, oli aika haastaa toinen media ja löytää vielä aivan uusi katsojakunta elokuvateattereista. Tuottaja Judy Craymer, käsikirjoittaja Catherine Johnson ja ohjaaja Phyllida Lloyd palasivat alkuperäisiin teatterirooleihinsa ja loivat musikaalin uudelleen valkokankaalle Universal Picturesin avulla. Elokuvan maailmanlaajuinen ensi-ilta oli Lontoossa 30. kesäkuuta 2008. MAMMA MIA! teki jälleen historiaa nappaamalla tittelin "Isossa-Britanniassa ja Irlannissa eniten tuloja tuonut elokuva kautta aikojen" ja "koko maailman eniten tuloja tuonut musikaalielokuva".

Luvut puhukoot puolestaan, mutta toimivaksi musikaalin tekee aina se, että sen laulut – iki-ihanat ja unohtumattomat ABBA-kappaleet – sulautuvat niin saumattomasti tarinaan. Menestyksen tekijöihin voidaan lisätä elokuvan kauniit kuvauspaikat ja näyttelijäkaarti, johon kuuluvat Meryl Streep, Pierce Brosnan, Colin Firth, Stellan Skarsgård, Christine Baranski ja Julie Walters. Ne antavat MAMMA MIA!:lle uuden elämän.

Elokuvan kautta musikaalista tulee pysyvä, ja sen DVD-versioista on tullut Ison-Britannian kaikkien aikojen nopeimmin myynyt DVD. Se on rikkonut kaikki ennätykset myös muun muassa Australiassa ja Tanskassa. Elokuvan soundtrackia on tähän päivään mennessä myyty yli 6,4 miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti.
Kaikkialla – teattereista elokuvateattereihin ja koti-iltoihin tv:n ääressä – MAMMA MIA! jatkaa uusien merkitysten luomista rakkaille ABBA-kappaleillemme, mikä tekee yleisöstä kiitollista ja uskollista.

“Who can live without it, I ask in all honesty/ What would life be?/ Without a song or a dance what are we?”
MAMMA MIA! on jännittävä esimerkki siitä, miten elämä muuttuu paremmaksi laulun ja tanssin keinoin.

Mark Shenton on teatteritoimittaja ja kriitikko. Hän toimii teatterikriitikkona Sunday Express -lehdelle ja tuottaa tekstejä säännöllisesti The Stageen muun muassa päivittäisen online-kolumnin ja arvostelujen muodossa. Hän on myös Playbill.comin Lontoon kirjeenvaihtaja ja Theatrevoice.comin toimittaja.